Please enter an Access Token

Läsnä itsestäänselvyydelle

Tärkeiden asioiden arvostaminen

Monesta asiasta saattaa huomaamattaan arjessa tulla niin sanottuja itsestäänselvyyksiä. On puoliso, on lapsia, on terve, on työpaikka, on harrastuksia, on ruokaa, on lemmikkejä, on lastenhoitajia, on rahaa, on matkustelua, on huonekaluja, on vanhemmat, on koti, on mökki, on vaatteita, ja sitä sun tätä. On puoliso, jonka parissa huomaamattaan käyttäytyy välinpitämättömästi, on lapsia joiden seurassa tiuskii ja komentaa, on terve mutta silti löytää itsestään moitittavaa, on työpaikka mutta siltikään kaikki ei tunnu hyvältä, on harrastuksia mutta aina pitäisi keretä enemmän, on ruokaa mutta ikinä ei ole hyvää sellaista ja niin edelleen ja niin edelleen. Nämä on ihan päästä heitettyjä esimerkkejä, mutta kuinka moni aidosti arjessaan arvostaa niitä asioita, jotka ovat meille ikäänkuin, ja valitettavasti ns. itsestäänselvyyksiä? Ja oletko koskaan kokenut jonkun suuren menetyksen kautta, että kuinka osaatkaan sitten VASTA arvostaa mitä SINULLA OLI? Oletko silloin läsnä itsestäänselvyydelle?

Support

Menettämisen kautta opittu arvostus tärkeitä asioita kohtaan

Kun menettää jonkin itsestäänselvän asian elämästään, tulee varmasti katselleeksi elämää erilaisin linssein jatkossa. Kun elämästä riisutaan itsestäänselvyyksiä pois, näkee kuinka pienetkin asiat ovat tärkeitä. Toisinaan myös ne itsestäänselvyydet ovat monasti niitä meille tärkeimpiä, esimerkiksi tärkeitä asioita, ihmisiä, tai vaikkapa oma terveys- joita ilman joutuessamme ymmärtäisimme sen, minkälaisen aukon se meissä riipaiseekaan auki, kun niitä meiltä pois viedään. Kuinka sitä joutuu rakentamaan jonkun haasteen keskelle uutta, kun enää jokin ei olekkaan tuttua ja turvallista. Kuinka tärkeää olisi osata arvostaa niitä ”itsestäänselvyyksiä” tässä hetkessä kun niitä on, eikä sitten kun niitä ei ole. Itsekin samaistun paljon samaan, että vielä enemmän pitäisi olla läsnä tärkeimmilleen. 

Läsnä itsestäänselvyydelle

Läsnä tärkeimmille

Minä itse ajattelen tärkeänä, että kun elämässä on pysyviä asioita, esimerkkinä kuten perhe, puoliso tai ystävät – on olla läsnä heille. Osata kiittää heitä arjessa. Se on suuri ele, jonka vastaanottaja tuntee. Olemalla aidosti kiinnostunut toisen elämästä ja kuulumisista sekä myös läheiselle osoittaminen, että minulla on aikaa sinulle, on yksi oleellinen asia itselle, kuinka toiselle voi antaa tunteen, että arvostaa häntä. Kiire on nykymaailman pahin vihollinen, joka vaikuttaa surullisen paljon tähän, kuinka meillä on aikaa toisillemme. Juuri heille, tärkeimmillemme, ja moni joutuu juoksemaan aikaa vastaan ja työntää huomaamattaan läheiset pois. Myös aito, vilpitön ”Mitä sinulle kuuluu?” on kysymyksenä aika vahva , josta vastaanottaja varmasti voimaantuu sen kuullessaan. Se, että osoittaa mielenkiintoa, osoittaa välittämistä<3

Avoimuus

Avointa vuorovaikuttamista

Myös se, että ymmärtää katsoa ympärilleen ja tuntea mitkä asiat itsellään ovat hyvin, eikä olemalla tyytymätön ja  aina vain odottaa enemmän ja enemmän. Yksi tärkeä asia myös mikä nousee tässä kohtaa mieleeni, on myös puhuminen. Vaikka elämässä on monia pysyviä asioita, niin mikään niistä ei kestä loputtomiin puhumattomuuden kanssa. Avoimuus ja rehellisyys kulkevat käsi kädessä ja ovat vuorovaikutuksen kannalta oleellisia asioita, kuinka huolehtia myös niistä ”itsestäänselvyyksistä”, kuin olettaa, että kyllä se elämässä pysyy kun on aina pysynytkin. Rakkauden ja välittämisen osoittamiseen ei tarvitse isoja eleitä.

Yhtenä isoimpana asiana pysyvien asioiden, ”itsestäänselvyyksien” huolenpitoon ja nyt viitaten tuttaviin ja läheisiin tai ylipäänsä kenen tahansa kanssa on vuorovaikutuksessa,  on toisen AJAN arvostaminen. Toisen ihmisen aikakin on arvokasta, ja mikä voi toiselle osoittaa ettei häntä tarpeeksi kunnioiteta, voi olla esimerkiksi ajankäytön ennakoimattomuus ja suunnitelmallisuuden puute sekä myös viime hetken peruutukset. Tämä korostuu jotenkin nykyajassa entistä enemmän, kun koko ajan kiire ottaa valtaa ihmisistä, että siinä hetkessä huolehdittaisiin että varaa suunnitelmille aikaa toteutuakseen, on valmis uhraamaan omaa aikaa toiselle sekä pitämään sovituista kiinni, eikä syyttä suotta toisinaan peruuttelisi sovittuja. Nämä peruutukset ovat myös osa bisneselämää, jossa myös asiakas ei välttämättä edes tajuakkaan kuinka perutun ajan on tehty töitä ja tehdään sen jälkeen. Jokainen peruutus on arkielämässä tai bisneksessä toisen uhrattua aikaa! Korona, tuo toki omat haasteensa!

Kiitollinen

Kiitollisuuden kautta hyvän huomaaminen arjessa

Kiitollisuus elämän pieniä asioita kohtaan on itsessäni kasvattanut lisää toiveikkuutta niiden asioiden pariin, jotka huomaan muilla ympärillä olevillani ihmisillä olevan itsestäänselvyyksiä, mutta joita itseltä puuttuu. Silloin hyvän löytäminen omasta elämästä, edes pienimmistäkin asioista, saa arvostamaan elämää valoineen ja varjoineen.

Läsnä itsestäänselvyydelle

Itselleni jotenkin tämän postauksen aihioksi nousi tämä itsestäänselvyys. Edellisten postauksieni siivittämänä syntyi siis tämäkin blogipostaus, mutta jotenkin myös mitä kaikkea omassa ja muiden elämässä pyörii ympärillä. Jotenkin blogipostauksiin on kiva saada tarttumapintaa omasta elämästäni, ja tähänkin ajattelin tarinoittaa yhtenä esimerkkinä yhtä aiempaa itsestäänselvyyttäni, nukkumista, jonka taidon aikuisiällä menetin ja jonka kautta olen oppinut, mistä pienestäkin sitä ihminen tulee onnelliseksi, mikä liittyy nukkumiseen ja siinä onnistumiseen.

Huonosti nukkuja

Oman menetyksen kautta noussut uusi merkitys

Monelle hyväuniselle nukkuminen on tottakai itsestäänselvyys. Sehän on asia, joka on helppoa, kunhan vain päänsä painaa tyynyyn niin ei tarvitse kauaa unta maanitella. Sitten on taas meitä ja heitä, kenelle unen saaminen voi olla suurikin ponnistus. Kaikille hyvät unet eivät ole siis itsestäänselvyys. Heikkounisille jokainen yö voi olla uusi haaste. Jokainen tuleva ilta voi luoda paineita, saanko tänä yönä nukuttua. Pahimmillaan kehä on valmis, jos kierrettä ei saa katkaistua, niin ote lipsuu entisestään ja soppa on valmis. Itse olen oppinut ymmärtämään uneni haasteita, mutta oppinut myös aidosti tuntemaan kuinka tärkeää uni meille on– kun se on elämän taitekohdissa hetkellisesti menettänyt.  Unettomuus on kuin syvä kaivo, joka masentaa mieltä, ja josta on hyvin vaikea lähteä nousemaan ylös. Apukeinoja on monia, joita aivan varmasti jokainen unen kanssa tuskaileva ottaa mielellään vastaan, mitä on olemassa. Näin myös itsekin olen pahimpien ajanjaksojen aikana turvautunut siinä hetkessä olemassa oleviin vaihtoehtoihin.

Valoa tunnelin päähän

Uniongelmaisena pienikin unisaalis on kuin lottovoitto. Jokin edistys askel edelliseen yöhön, voi tuoda älyttömän paljon onnellisuutta, ja minä- pystyvyyttä. Niitä tarvitsee, kun haluaa ruokkia onnistumisen tunnetta nukkumisessa. Minulle uni ei siis ole itsestäänselvyys, ja jos se olisi, en tiedä osaisinko sitä edes arvostaa näin paljon. On tarvittu siis useampi unettomuus- jakso elämääni riepottelemaan oikein kunnolla jaksamista niin olen ymmärtänyt kuinka ihminen tarvitsee unta. Kuinka uni palauttaa kehon ja mielen vireystilan kuntoon, ja vaikuttaa suuresti onnellisuuteen. Kuinka pariin otteeseen unen menetettyään unettomuus jaksojen aikana, osaa nykyään arvostaa niitä öitä kun saa nukkua koko pitkän yön putkeen, tai onnistuu nukahtamaan hetkessä!

Läsnä itsestäänselvyydelle

Ymmärtämällä sen, ettei mikään asia elämässä ole itsestäänselvyyttä, se voi missä hetkessä vaan romahtaa tai joku romahduttaa, oppii keskittymään elämään ja olemaan läsnä itselleen ja ympärillä oleviin. Niillä on merkitystä.

Haasteiden kautta elämän arvostamista entisestään

Ja koska arvostaa unta niin äärettömän paljon, osaa myös ymmärtää vaalia ja pitää huolta siitä asiasta. Kuinka uneni vaatii huolehtimista pysyäkseen kunnossa, se ei ole itsestäänselvyys vaan siihen on nähtävä vaivaa. Unettomuus on opettanut huolehtimaan omista rajoistani, joita kuuntelemalla osaan rajoittaa omaa tekemistä, jotta turvaan uneni. Se on opettanut myös minua vähentämään kiirettä ja stressiä, joka pahentaa vaan entisestään huonounisen nukahtamista. Se on opettanut myös arvostamaan omaa hyvinvointia ja terveyttä, koska kun se on menettänyt, niin minusta ei saa koskaan suorittajaa, joka työn teon takia nipistäisi nukkumisesta pois tunteja. Kantapään kautta opittu, omaa terveyttä horjuttanut ongelma sai entistä enemmän huolehtimaan omasta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, joka vaikuttaa kaikkeen.

Tasapaino

Oma aiemmin itsestäänselvä asia, kuin tämä nukkuminen on tätä nykyään jotain aivan muuta kuin itsestäänselvyys, mutta toisinaan juuri ymmärtämällä sen, ettei mikään asia elämässä ole itsestäänselvyyttä, se voi missä hetkessä vaan romahtaa tai joku romahduttaa, oppii keskittymään elämään ja olemaan läsnä itselleen ja ympärillä oleviin. Niillä on merkitystä.

 

Pidetään tärkeimmät lähellä,

XOXO
signature

Tilaa niin et menetä viestiä
Rekisteröidy sähköpostiosoitteellasi saadaksesi uutisia ja päivityksiä!

Mitä mieltä olet, kommentoi, niin jutellaan lisää

Previous
Paineensietokyvyllä mielen joustavuutta ja motivaatiota
Läsnä itsestäänselvyydelle