Maailmanmenon keskelle pysähtyminen

Mä en voi olla kirjoittamasta aiheesta, joka meitä kaikkia ihmisiä koskettaa ympäri maailmaa. Aihe, joka herättää niin monenlaisia tunteita eri ihmisissä. Jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa, mitä nykyhetki kaikkine tuntemuksineen tuo. Niiden sanoittaminen mielestä ulos, auttaa.

Itse olen pysähtynyt aiheen äärelle viimeisen parin päivän aikana. Edelleenkään, minulla ei ole tarkoitus paniikkia lietsoa, vaan ymmärtää omia tunteitani. Mistä ne kumpuaa, ja mikä niiden sanoma on. Aion puhua rehellisesti niistä nyt teille. Itse olen ottanut viime viikkoon saakka asian melkoisen villasella ja ajatellut, että olen levollisin mielin ja mitä tämä korona nyt on. Tällä viikolla me kaikki suomalaiset olemme saaneet tuntea omissa nahoissamme, että aihe tulee entistä lähemmäksi meitä. Joitakin enemmän, joitakin vähemmän. Edelleen aion pysyä levollisin mielin, ja jaksaa uskoa siihen, että kun teen parhaani, se riittää. Huolehdin käsipesusta ensisijaisesti, mutta haluan kantaa myös oman vastuuni siitä, etten itse levitä omilla teoillani virusta riskitekijöissä oleviin. Vaikken sitä virusta itse saisi, haluan kantaa korteni kekoon ja huolehtia niistä, kenelle virus voi olla kohtalokkaampi.

En siis aio vähätellä asiaa, koska tiedän, että vaikka omiin silmiini saattaisi joku näyttävän olevan perusterve- niin en voi tietää kantaako hän jotain sairautta, tai joku hänen läheisistään. Ymmärrän myös ihmismielen liikkeitä vähättelystä yliampumisiin. Niin se ihmismieli vain toimii. Meidän jokaiset omat ajatukset synnyttävät tunteita, jotka liikkeelle panevat toiminnan. Jostain se vessapaperin hamstrauskin johtuu. En sitä itse lähtisi tekemään, mutta toisinaan myös ymmärrys meitä ihmiskuntaa kohdanneesta huolesta saa ymmärtämään inhimillisyyttä entistä lähemmin. Ihmiskunnan perustarvehierarkian yksi tarpeistamme, turvallisuus, joka on uhattuna, voi synnyttää monenlaista reagointia.

Jaana

En voi olla kokematta huolta ja surua. Epätoivoa ja uskon puutetta. Onhan minullakin tunteet, ja kokemukset. Onhan minunkin lähipiirissä heitä, keneen minun täytyy kohdistaa oma huomioni. Omassa perheessä huolta on aiemmin tullut pienimmän kanssa jo perus flunssista, joista hengitystiet ovat olleet ahtaalla, ja olemme useat kerrat juosseet päivystyksissä ja osastolla hakemassa lisähappea. Viime kerralla kuukausi sitten saimme astma lääkkeet nyt käyttöön, ja muutaman kuukauden päästä tehdään tarkemmat testit, jolla poissuljetaan/ todetaan astma.  Se huoli, mitä perus flunssien aikana on saanut lapsestaan kantaa, siivittää tämän tunteen, että haluan suojella pienintä tässäkin kohtaa. Vaatii se sitten tapaamisten ym. karsimista elämästä, tai välttämättömyyksien minimointia kokonaan pois hetkeksi. Epätietoisuus jo lapsen sairastelujenkin tiimoilta, saa olemaan pikkasen varpaillaan ympärillä vaalivaa korona tilannetta ajatellen.

Sydän

Surun ja epämukavien tunteiden tehtävä on suojella. Ymmärrän niitä täysin, eikä minua tätä kirjoittaessa yhtään hävetä myöntää edes hitusen pelkääväni. Ennalta tietämätön asia, mistä kukaan ei osaa täysin sanoa, aukaisee minussakin pelon. Suru kumpuaa minussa vielä olevista haavoista, joita kannan sydämessäni edelleen pitkään ja tulen kantamaan. Suru, kun kolme vuotta sitten teimme jäähyväisiä anopille hiljalleen hetki hetkeltä lopulta hänen vakavan sairauden taistelun häviämiseen. Siitä vajaan vuoden päästä menetin itse molemmat vanhemmat liikenneonnettomuuden takia. Kuolema on ollut käsillä kuluneiden vuosien aikana, jota on ollut raskasta kantaa. Nyt ihmiskuntaa ravistellaan kovasti, jossa kuoleman kohtaaminen pelon muodossa näyttelee isoa roolia menehtyneiden määrässä. Huomaan, että kuoleman kohtaamista on todenteolla ollut lähivuosien aikana ja tälläkin hetkellä.

Mutta hyväksyn tunteeni, että ne kertovat minulle jotain. Kaikista kokemuksistani huolimatta olen oppinut, että elämän on pakko jatkua eteenpäin. Niin myös tässäkin kohtaa. Vaikka maailmaa riepottelee epätietoisuus, on silti luotettava tulevaan ja toivoa, että virus saadaan hallintaan pian. Teen parhaani omilla ratkaisuillani, ja luotan. Omalta kohdaltani teen omassa sydämessäni oikealle tuntuvat ratkaisut, ja niin tekee moni muukin.

luonnon tekemää

Kuinka moni tarkastelee tätä hetkeä mahdollisuutena? Hetkenä, kun joutuu pysähtymään, ja moni joutuu karsimaan ja luopumaan elämänsä jopa tärkeimpiä asioita, että mitä ne hetket mahdollistavat itselle? Voiko niistä löytää merkityksen, ja tilaa jollekin uudelle? Itse vahvasti pettymysten jälkeen löydän uusia mahdollisuuksia jumiintuneista tilanteista. Tällä hetkellä se on ”turvapaikan” rakentaminen, oma koti on ihana asia. Sen äärelle on ihana pysähtyä. Tekeminenkään ei lopu kesken, kun kuuntelee lasten luovia ideoita;) Minulle kyllä suurimmat oivallukset elämisestä on tullut omien elämän ”pysäyttävien” hetkien aikana. Mitä ne hetket antaakaan elämään:)

Nostattaakseni jokaisen tunnetilaa, toivon sinun lukijani miettivän tunnetiloja, joita haluaisit saavuttaa tämän kaiken kaaoksen keskelle? Mitä ne on? Mitä tekemällä niitä saavuttaisit?

Yhdessä kulkien,

 

XOXO
signature

Jaa

Tilaa niin et menetä viestiä
Rekisteröidy sähköpostiosoitteellasi saadaksesi uutisia ja päivityksiä!

Mitä mieltä olet ?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

No Comments Yet.