Nukkumattia metsästämässä

”Elämänkoulussa tunteiden kanssa”

Hurja kuinka aikuisiälläkin voi jokin sun elämässä taikka itsessäsi heittää ympäri päälaelleen. Minun tapauksessa hyväunisesta Jaanasta on tullut herkkäuninen. Tässä blogissa kerron ajatuksistani unien maailmaan ja kuinka viimeisien vuosien aikana olen yrittänyt jos minkälaisin poppaskonstein eheyttää unenlahjojani. Huonounisuutta on hyvin nukkuvien ihmisten toisinaan varmaan vaikea ymmärtää, että miten voi olla mahdollista että jos oikeasti ihmistä väsyttää, niin miksi hän ei nuku. Se ei ole niin helppoa kuin luulisi. Mutta been there- done that, on nämä uniasiatkin opettaneet tiettyjä seikkoja elämääni, joita voitte poimia tästä tekstistä.

Muistelen, etten ollut lapsenakaan mikään hyvä nukkuja, kuten äitini minulle osasi kertoa aiemmin. Olin nukkunut päiväuni pätkiä niin että äitini sai aina puoli tuntia kerrallaan kärräiltyä minua vaunuilla, niin olin taas hereillä. Kumminkin kait sentään olen lapsena yöni nukkunut hyvin, eikä niihin lasketa normaaleja hämminkejä painajaisista tai muista kummittelevista ajatuksista yöaikaan.

Höyhenmaahan unien pariin

Varsinaisia huomaamiani uniongelmia alkoi kasaantua opiskeluvuosina, kun tahti oli yksinkertaisesti vaan liian kova. Olen aina ollut kova tekemään töitä opiskelujeni ohella, ja muistelen että ammattikorkeakoulun aikainen työ ja opiskelurumba sekoitti unia jokseenkin, jolloin jouduin kyllä sanomaan ”ei”, lisävuoroille joita minulle tarjottiin. Silloinen ravintolatyö vaati myös fyysisesti jaksamista erilailla, ja onhan se päivänselvää, että liika on liikaa. Silloin opiskelijana herkästi halusi ottaa tarjotut työvuorot vastaan, ja jälkeen päin mietittynä tulee miettineeksi, että kuinka sitä on jaksanut. Ikä näyttelee suuresti kyllä tuossakin, kyllä nuorempana sitä jaksaa erilailla vaikka samoilla silmillä mennen tullen. Eikä silloin toisinaan ollut muuta vastuuta kuin itsestään.

Nykyään en edes lähde vetämään itseäni voimavarannossani äärirajoille. Koska en ole enää vain vastuussa itsestäni, vaan myös lapsista. Ja lapset tarvitsevat hyvinvoivan aikuisen. Minä olen saanut elinikäisen kumppanin todennäköisesti huonoista unenlahjoista, mutta toisinaan katselen sitä eri kantilta. Unenlaatuni kertoo minulle kyllä, jos minulla elämässäni ei ole asiat tasapainossa. En tuolloin saa unenpäästä kiinni, ja asiat vellovat mielessäni. Siinä vaiheessa yleensä hidastan vauhtia jos huomaan ensimmäisiä merkkejä itsessäni, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Käsittelen mieltä painavat asiat, vähennän työnmäärää ja rentoudun. Sillä tavoin reagoimalla hetimmiten asioihin, koen saavani tilanteen hallintaan. Aiemmin tilanne on johtanut unettomuus kierteeseen, jota nykyään kauhun sekavin muistikuvin muistelee, minkälaista aikaa sitä kävi läpi ollessaan täysin uupunut ja väsynyt, mutta siltikään ei saanut unesta kiinni.

Kaikista pelottavin aika kun kärsin pahoista uniongelmista oli ensimmäisen lapseni ollessa ihan pieni vauva, ollessaan hädin tuskin 2 kk. Silloiset yövalvomiset ja iltahuudot olivat sekoittaneet omat nukahtamis ajankohdat ja tottumukset niin pyllylleen, etten saanut niistä enää kiinni vaan kärsin pahasta unettomuudesta. Tätä vaihetta kesti 5 kk noin jos jaksan oikeen muistaa, ja nukuin öissä 2-4 h. Se oli rankkaa aikaa ja olin kävelevä zombie. Siinä kohtaa voin sanoa elämän ilon olevan tipotiessään, kun päivissä oli vain tunne selviämisestä. Onneksi puolison tuella ja silloisten isovanhempien auttavien käsien varassa päivä päivältä mentiin eteenpäin. Isoin tuki on ollut puolisolla, josta tuli öihin ”varaäiti”, syöttäen pullosta lapsellemme yö maidot, vaikka hän töissä kävikin, niin tajusi tilanteen vakavuuden. Uniini olisi saatava parannus, taikka voimani loppuvat jossain vaiheessa kesken. Jouduin turvautumaan myös nukahtamista auttaviin lääkkeisiin, sen verran mullistunut vaihe oli ollut elämässäni etten ehkä olisi saanut öistä muuten kiinni.

Näiden unettomien jaksojen jälkeen olen oppinut unesta ja sen merkityksestä ihmisen hyvinvointiin suunnattoman paljon. Arvostan hyviä nukuttuja öitä ja sitä, että mitkä kaikki edesauttavat siihen, etä unet olisi turvattu. Yksinkertaisesti minulle ei sovi liian tiukka elämäntyyli, vaan olen näistä vuosista oppinut rennompaan sellaiseen, jopa niin sanotusti osittain vähän hälläväliä- asenteelle. En tarkoita tällä, että olisin sohvalla röhnöttävä, mistään välittävä tyyppi, vaan että priorisoin itselleni mitkä asiat oikeesti merkitsevät. Kun ympärillä on pienet lapset, koirakin, niin en edes lähde vaatimaan itseltäni mitään ylisuorituksia. Esimerkkinä olkoon ylenpaattinen suorittaminen kotona vaikkapa siivouksen tai järjestyksen osalta. Kun tiedän, ettei ne paikat kauan siistinä pysy. Sen aika sitten tulee joskus taas, kun minulla on aikaa siivota ja buunata. Tai pitää tavarat järjestyksessä. Yhtälailla vaikka aika olkoon toinen esimerkki. Vuorokauteen en ainakaan minä ole löytänyt keinoa saavuttaa lisätunteja, joten murehtiminen sen ja tämän tekemisestä on saanut minut ymmärtämään keskeneräisyyden asioissa. Ja ymmärrän sen täysin. Jokin asia ei ole väkisin saatava valmiiksi tiettynä hetkenä, vaan olen varma että sen saa tehtyä toistekin. Hellitän ja annan olla. Siedän ajan juoksua, mutta siinä erona on, että minä en väkisin lähde juoksemaan ajan mukana vaan oma jaksaminen tulee vastaan sitä ennen jo. Minusta ei enää saa tekemälläkään ylisuorittajaa, koska kroppani sanoo sopimuksen irti jo ennen sitä. Onnea on aistikas pääkoppa, joka reagoi ja pistää kapuloita rattaisiin.

Voin myöntää olleeni todella huonosti voiva unettomuuden painaessa pahimmin minua päin. Se vei minusta energian ja ilon. Kaiken oman ajan käytin todennäköisesti lepäämiseen ja haahuiluun. Toisinaan en muista noista ajoista juuri mitään specifiä, joten olen aikamoisessa usvassa painanut menemään. Kokeiltu on jos minkälaista poppaskonstia, että niistä saa jo kirjan kirjoitettua pian;) Milloin olen nukkunut eri huoneessa kuin puoliso, yhdessä vaiheessa isossa makkarissamme oli kaksi sänkyä, nykyään mies nukkuu samassa sängyssä mutta pää minun jalkapuolella ettei suoraan kuorsaa korvaan vieressä, pilkkopimeyden vaaliminen huoneeseen, ääretön hiljaisuus, ei saa olla nälkä vaan mukavan kutkuttava tunne mahassa, villasukat, tai vastaavasti ilman sukkia tuntien pehmeän lakanan, puhtaiden petivaatteiden nukuttava vaikutus, punainen maito ”yömaito”, melatoniini, varpaiden hieronta ennen sänkyyn käymistä, ruutuaika pois 1-2 h ennen nukkumaan yrittämistä.. listaa voisi loputtomiin jatkaa!

Unenlaatu voi muuttua radikaalisissa elämäntilanteissa. Minä olen sujut asian kanssa nykyään, ja tiedostan ja tiedän, että minulle voi jokainen yö olla uusi haaste. Asennoidun siihen niin, että menen yö kerrallaan. Jos vaan saan pidettyä uneni hallinnassa, kaikki on hyvin. Olen kiitollinen, että olen oppinut elämään erilailla ja sanomaan asioille ”EI”. Minun ei tarvitse jaksaa kaikkea, vaan puntaroin työn määrän mikä minulle sopii. Edelleen minulla on uneen liittyviä rituaaleja, joilla saan ehkä jonkin sortin mielen rauhan, esimerkkinä mainittakoon korvatulpat ja täysin pimennetty huone. Lisäksi minusta on huonojen unenlahjojen myötä tullut ilta& yösyöppö, jos en saa unta, niin syön jotain pientä joka edesauttaa saamaan unesta kiinni. Reissuissa nukahtaminen on suurin haaste itselleni, mutta luotan siihen että aika korjaa näitä ”haasteita” pois. Ja kuten sanoin, olemalla sujut asian kanssa, että näin hallitseva asia kuin se itselleen on, niin minun tehtävä on tässä vaiheessa pitää vain itseni kunnossa ja hyvinvoivana.  Voiko sen ihanampaa diagnoosia itselleen tehdäkkään kuin huolehtia omasta mielen ja kropan hyvinvoinnista, koska niiden laiminlyömiseen tässä elämäntilanteessa ei yksinkertaisesti ole varaa.

Kiireisiin elämänvaiheisiin olen tehnyt itselleni säännön, josta olen saattanut muutamalle tutullekin vinkata, että vaali unta, ja käy joku ilta viikosta nukkumaan aiemmin kuin normaalisti. Edes yksi ilta viikosta, on parempi kuin ei ollenkaan. Se yksikin ilta, kevennetty versio viikon muihin päiviin, voi edesauttaa jaksamista kun olet saanut nukuttua ja levättyä yön paremmin. Voisin niin paljon peräänkuuluttaa hyville nukutuille öille, mitä ne meissä aikaan saavatkaan, että tulen varmasti tästä herkullisesta aiheesta, nukkumisesta kirjoittelemaan uudemmankin kerran.

Uni palauttaa päivän kuormasta, lataa uusiin koitoksiin ja tekee olon onnelliseksi.

Tämän blogin myötä toivottelen lukijoilleni hyvää yötä,
Jaana

XOXO
signature

Jaa

Tilaa niin et menetä viestiä
Rekisteröidy sähköpostiosoitteellasi saadaksesi uutisia ja päivityksiä!

Mitä mieltä olet, kommentoi, niin jutellaan lisää

No Comments Yet.