Oman itsensä tunteminen vaatii aikaa

Nyt on taas menty aikaa eteenpäin, ja niin myös omia life coach- koulutuksien lähipäiviä on kahlattu tunneviidakossa läpi. Uskoisin, että jokainen lähijakso tulee koskettamaan ja käsittelemään omia tunteita aihepiirien äärellä. Ensimmäisen jakson läsnäolon merkityksestä siirryimme viime kertaisen sisäisen viisauden, henkisen kasvun, itsetuntemuksen ja itsetunnon syövereihin ja käsittelimme kokonaisvaltaista hyvinvointia.


Ja tietäähän se, että noinkin merkittävät aiheet nostattavat paljon uusia ajatuksia pintaan ja sitä pysähtyy pohtimaan oman elämän osalta asioita. Osa ajatuksista haluaa päästä blogini pariin viivähtämään hetken verran. Tämän kerran blogipostaus tulee rakentumaan kahteen jaksoon, koska tulee käsittelemään isoja asioita sisäisen viisauden ja itsetunnon osalta.


On todellakin jännä huomata, kuinka erilailla lähijaksojen aihealueet puhuttelevat meitä valmennettavia, ja miten jokainen meistä lähtee poimimaan omaan elämäänsä niitä asioita, joita sieltä haluaa nousta pinnalle. Kuten minullakin. Olen tuntenut vahvaa tunnetta jakaa ajatuksia sisäisestä äänestä, ja toisinaan myös omasta kokemuksesta. Juuri tämän takia jaoittelen tämän kertaisen blogi postaukseni kahteen osaan, ja sen toinen osa tulee kulkemaan teemalla ”elämänkoulussa tunteiden kanssa”, jonka tarkoitus on saada tärkeä asia lukijoilleni pohdittavaksi, jotka mahdollisesti samojen asioiden äärellä kamppailevat tai vähintään huomaavat asian vaikuttavan itseensä. Siitä kerron lisää jatko- osassa. 

Omaa sisäistä ääntä, omaa sisäistä viisautta on tullut tarkasteltua jo usean vuoden ajan. Sanotaan karkeasti, että varmaankin kolmekymmentä täytettyään, on alkanut elämää pohtimaan erilailla. Matka itsensä parissa on ollut erittäin opettavainen kaikkine tunteineen, ja vahvasti koen, että itselläni oman sisäisen äänen kuunteleminen on nykyään hyvin varmaa ja vahvaa, johon pystyn sataprosestisesti luottamaan, että olen elämän ohjattavana. 


”Minä ohjaan elämää vai elämä ohjaa minua?”.

Sisäisen äänen kuuleminen ei ole helppoa, jos ihminen ei ole ”auki” elämälleen. Itselleni pääsy lähelle sisäistä ääntäni on rauhallisuuden tunteminen ja hiljaisuus. Häiriötön hetki ja useimmiten osaan ohjata elämääni niitä oman ajan hetkiä, joilla voin saavuttaa tämän rauhan. Sisäistä ääntä voi opetella kuuntelemisen, kirjoittamisen, maalaamisen, kysymysten asettelemisen avulla itselleen ja kehon kuuntelulla, joista itselleni tärkeimmiksi ovat nousseet kirjoittaminen ja kehon kuuntelu. Ehkäpä juuri kirjoittamisen vuoksi olen vuoden alussa tämän blogin avannut- kanavan kanavoida myös tunteita ulos, ja saattaa niitä muidenkin luettavaksi. Jopa pienenä tyttönä olen rakastanut päiväkirjojen kirjoittelua, niin kirjoittaminen esimerkiksi päiväkirjan muotoon saa asioita jäsennettyä paperille, sekä sillä on itselle uskomattoman puhdistava vaikutus. 


Kaksiosainen blogi- postaukseni tulee käsittelemään sisäisen äänen vahvistamista kehon kuuntelun osalta. Se on jo pitkään ollut itselleni yksi tärkeä väline tehdä päätöksiä ja myös ohjata olotilaani hyvää oloa lisää. Tunnistan kehossani herkästi stressaantumisen, väsymisen ja kiireen. Näiden osalta minun on väistämättä helppo tehdä päätöksiä, kuinka voin edesauttaa kehoani voimaan eheämmin. Väsymykseen  reagoin huomioimalla ruokaa mitä syön, juonko tarpeeksi vettä, olenko saanut tarpeeksi raitista ilmaa. Olenko nukkunut hyvin. Levon ja palautumisen tarpeen huomaan heti kropassani, ja pistän kapuloita rattaisiin, ennen kuin on liian myöhäistä. Koska ”been there, done that”- muistuttaa minulle joka kerta, että mieluummin haluan olla hyvin voiva ja jaksavainen, kuin päinvastaisessa näkökulmassa. Osaan puntaroida liikkumista sen mukaan miten mieleni voi. En lähde satalasissa vääntämään rautaa kuntosalille, jos keho on jo valmiiksi väsynyt, vaan voin korvata liikkumisen kevyellä palauttavalla liikkeellä. Raitis ilma ulkoillen, mennen metsään, on siinä kohtaa paljon minua eteenpäin vievämpi vaihtoehto, kuin suorittava tyylinen liikkuminen. Tähänkin tulen palaamaan jatko blogissani lisää. 

Tärkein oppi oman kehon kuuntelussa on ollut salliva, armollinen ote omaan itseen. Kun on se hetki, että mielen tekee mieli palautua päivän kuormasta, kuuntelen sitä ja sallin levon itselleni. Myös ohjautuminen rentoon lifestyleen on ollut suuri vaikuttaja oman sisäisen äänen kuuntelussa. Osaan arvottaa asioita, joilla on merkitystä. Olen myös purkanut paljon omia uskomuksia asioista, jotka ovat hallinneet minua, mutta eivät hallitse enää. 

”Elämä on paljon kepeämpää tanssien kuin marssien”

– Jaana 

XOXO
signature

Jaa

Tilaa niin et menetä viestiä
Rekisteröidy sähköpostiosoitteellasi saadaksesi uutisia ja päivityksiä!

Mitä mieltä olet, kommentoi, niin jutellaan lisää

No Comments Yet.