Please enter an Access Token

Se mihin keskittyy se kasvaa

Missä huomiosi suunta on?

Ihana, ihana olo saa jatkoa. Aihe, josta tällä kertaa kuulemme Lappeenrannan suunnalta, on myös sellainen, jonka itse on pannut merkille päivissään. Ei ole siis turhanpäivästä sanoa, että ”Se mihin keskittyy se kasvaa.”
Kasvu
Oman elämän esimerkkejä olisi aiheesta vaikka kuinka, mutta tällä blogi postauksella päästetään ääneen Kaisa Ahokainen- Kirsi, kahden alakoululaisen äiti kertoo kuinka kauhun hetkellä kauhu vain tiivistyy.
Kaisaa voisi kuvailla niin sanotuksi hyvinvointi lähettilääksi, edustaen hyvinvointia tukevia ravintolisiä, Assistant managerina Forever Living Productsin tuotteille. Kaisan monipuoliseen koulutus-, ja työtaustaan on ollut mielenkiintoista tutustua, ja tässä postauksessa selviää, miksi Kaisankin mielestä, on tärkeää huomioida, että se mihin keskittyy, se kasvaa! Kirjaimellisesti!
Se mihin keskittyy kasvaa
Tässä Kaisan teksti sinulle luettavaksi:

Focus Pocus!

Sattuipa viikko sitten erikoinen tapahtumaketju, joka sai miettimään sanontaa ”Se kasvaa, mihin keskityt”.
Muistan kyllä hyvin, kuinka raskaana ollessani näin jotenkin erityisen paljon muita raskaana olevia tai kun uuden auton ostamista suunniteltaessa katse kiinnittyi juuri tietyn värisiin ja mallisiin autoihin, aivan kuin niitä olisi tullut vastaan joka paikassa. Huomiomme keskittyy alitajuisesti itselle tärkeisiin asioihin. Tuttua huttua siis.
No, joskus myös tuntuu, että kun oikein keskittyy johonkin asiaan, niin voi jopa ennakoida tapahtumia, ikään kuin ajatuksemme loisivat sen todellisuuden, missä elämme –tai siis todellisuuden, jonka omien sielumme silmälasien kautta todellisuudeksi tunnistamme.
Positiivisilla ajatuksilla ja toiveilla tai toisaalta negatiivisilla ajatuksilla ja pelolla tuntuu olevan aivan käsittämättömän suuri vaikutus siihen, mitä meille tapahtuu ja tietenkin myös siihen, miten noihin tapahtumiin suhtaudumme.
Se mihin keskittyy kasvaa
Se mihin keskittyy se kasvaa

Oman elämän esimerkki pelottavista asioista

Oli kevään ensimmäinen todella lämmin päivä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, joten päätin lähteä pojan pesistreenien ajaksi läheiselle pururadalle kävelemään.
Pururata kiertää pienen lammen karussa mäntykangasmaastossa ja siellä on sanottu olevan paljon käärmeitä, mutta koskaan en ole itse siellä niihin törmännyt. Itse asiassa koko elämäni aikana olen nähnyt vain kolme elävää kyykäärmettä luonnossa; yksi luikerteli karkuun marjametsässä ja toisen päälle ajoin pyörällä ehkä kymmenvuotiaana.
Alamäessä, täydessä vauhdissa pyörä kulki kyyn keskeltä ja matoparka muuttui hetkeksi V-kirjaimeksi. Olin ajaa lepikkoon, kun paniikissa nostin jalat polkimilta! En jäänyt kyselemään vointia…
Kolmas kohtaaminen tapahtui omalla pihalla pari viikkoa sitten. Tämä sähisijä teki liian läheistä tuttavuutta kissani kanssa, joten katsoin paremmaksi saatella tämän yksilön rautalapion avulla sateenkaarisillalle.
Pururadalle päästyäni jätin hupparin ja juomapullon penkille ja lähdin rennolla askeleella reippailemaan. Vuosi sitten pururadan maastoon on perustettu myös frisbeegolf-rata ja alhaalla lammen rannassa näin kaksi poikaa naaraamassa frisbeegolf-kiekkoja, jotka hutiheiton johdosta olivat sinne eksyneet. Hetken kuluttua toinen pojista alkoi noitua, kun hän naarasi kiekon mukana rantaan myös kyykäärmeen.
Yääääh, ajattelin.

Kauhu tiivistyy

Vaistomaisesti katseeni kiinnittyi enemmän jalkoihini ja pururadan pintaan kuin yllä kaartuvaan kirkkaansiniseen taivaaseen. Seuraavan mutkan jälkeen kuin sähköiskun saaneena askeleeni pysähtyi ilmaan; tiellä lätkötti kyy ottamassa aurinkoa. Tömistelin vähän ja käärme lähti metsään päin. Vaikka kyy ei ollut hyökkäysasemissa, kuten kotipihassa, aloin tuntea voimakasta vastahakoisuutta koko kävelylenkkiä kohtaan.
Kaikki polulla olevat oksat ja risut alkoivat näyttää eläviltä ja mustikanvarpujen kahinat vavahduttivat. Vaikka kävely tuntui todella jäykältä ja takkuiselta, vedin ensimmäisen kierroksen ja jatkoin toiselle. Juttelin fribapojan kanssa ja hän kertoi siinä samalla seisomalla nähneensä kolme käärmettä samaan aikaan. Yksi kyy vartioi juuri hänen kiekkoaan ja toisella puolella oli rantakäärme. Kehotin pitämään fribakiekkorepun vetoketjut kiinni, ettei vie kotiin ”tuliaisia”.
Vähän puistatti, mutta lähdin uudelle kierrokselle, jolla katseeni osui polun reunalla lekottelevaan yksilöön. Yök. Kävelylinjani siirtyi välittömästi keskelle pururataa ja katseeni radan reunaan. Kylläpä oli ”todella rentouttava” lenkki..!
Kolmannella kierroksella nähtävästi tuo äskeinen lekottelija oli lähtenyt liikkeelle, kun näin varpujen notkuvan aaltomaisesti suunnilleen samassa paikassa. Aloin selvästi tottua ajatukseen, etten ole lenkilläni yksin.
Sanonta ”ei kahta ilman kolmatta” osui myös ytimeen, kun saavuin viimein noutamaan hupparia ja vesipulloa. Viimeiseen nousuun paistoi aurinko todella makeasti ja takaraivossa takoi, että ihme, kun tässä ei kohta ole joku luikero vastassa..? Kun kurottauduin penkille, näin alle metrin päässä jalastani ruskean, täysin ruskeiden neulasten ja käpyjen sekaan sulautuvan yksilön!
Adrenaliini ehti jo valua suoniini ennen kuin tajusin, että tuo käärme oli jo vainaa. Nähtävästi sen eloton jäännös oli ollut siinä jo tullessanikin, mutta koska en ollut osannut odottaa sitä näkeväni, en sitä ollut huomannut. Mitä tästä reissusta opin? No ainakin sen, että poika laittaa jatkossa fribaradalle kumisaappaat!
Se mihin keskityt kasvaa

Se mihin keskittyy se kasvaa

Se kasvaa, mihin keskityt. Kyllä. Niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Kannattaa suojella mieltään asioilta, jotka kehottavat meitä kohdistamaan ajatuksemme ainoastaan uhkakuviin. Viimeisten parin vuoden aikana maailma on viestittänyt meille enemmän uhkaa kuin toivoa. Tällaiseen mielen maaperään on vaivatonta istuttaa uusia, entistä kummallisempia, pelättävia asioita. Miksi näin sitten tehdään? Koska toivo ei myy. Follow the money.
Mutta miten mahtaisikaan voida nykyihminen, jos lehden lööpissä olisi muutakin positiivista kuin Leijonien maailmanmestaruus? Olisiko maailmamme erilainen ja yksilöllisesti kokemamme todellisuus positiivisempi kuin tänä päivänä? Ainakin itse uskon niin.
Onneksi keltaiset lehdet voi jättää hyllyyn ja televisiossa on OFF-nappi. Tässä maailmantilanteessa kannattaa keskittyä mielummin esimerkiksi puutarhanhoitoon ja omaan hyvinvointiin.
Mitä ajatuksia herätteli Kaisan teksti?
Lukaisepa edellinen Ihana ihana olo- teksti ravitsemuksesta tästä.
XOXO
signature

Tilaa niin et menetä viestiä
Rekisteröidy sähköpostiosoitteellasi saadaksesi uutisia ja päivityksiä!

Mitä mieltä olet, kommentoi, niin jutellaan lisää

No Comments Yet.

Previous
Aika tärkein pääomamme
Se mihin keskittyy se kasvaa