Terve itsekkyys on itsensä arvostamista

Jätätkö sivuun omat tunteesi

Terve itsekkyys on itsensä arvostamista. Tämä postaus käsittelee aihetta, tervettä itsekkyyttä. Olen usein törmännyt ja havainnut sellaisen asian, jota valitettavan useassa lapsiperheessä on havaittavissa, että toisen aikuisen tarpeet jää lähestulkoon huomioimatta. Syitä, mistä se voi vaan johtua, voi olla monia. Itsekin olen ensimmäisen lapsen kohdalla syyllistynyt siihen, etten ole osannut sanoittaa omia tarpeitani toiselle varsin selvästi- jolloin olen jäänyt vähemmälle. Olen ajatellut, että ”en viitsi, kun toinen väsyy lapsenhoidosta sitten liikaa ja kotona tunnelma tiivistyy”, tai että ”minun pitää äitinä jaksaa” tai ”ei se toinen hallitse näitä asioita kuin minä…” tai jotakin vastaavaa. Nyt jälkeenpäin mietittynä, aivan järjettömän typeriä mietintöjä ja ajatuksia. Ihan omia olettamuksiani asioista. Ehkä myös pelko kohdata toisen tilanteesta herääviä ajatuksia, ja puolustuskannalle joutumisesta ei ole houkuttanut. Konfliktin välttelyä, että tasapaino säilyy perheessä. Mutta pidemmän päälle. se ei välttämättä ole hyvä ratkaisu.

Mikä mieli

Perheen yhteiset pelisäännöt

Jos siimaa ei löystytä heti alussa puolison kanssa lasten hoidon kanssa, voi olla vuosien saatossa sitä vaikeaa alkaa muuttamaan, jos toinen on jo tottunut siihen, että sinulle käy kaikki. Hirvittävän paljon kuulen ja näen sitä, että harmillisen moni aikuinen, ja useimmiten äiti- ihminen, ei osaa vaatia itselleen riittävästi omaa aikaa ja tilaa. Usea nielee ”tappionsa”, jonka on itse määritellyt itselleen, ja uhriutuu niin sanotusti omaan kohtaloonsa. ”Kun tämä on aina mennyt näin”. Itse olen myös tuota uhriutumista käsitellyt omissa haastavimmissa elämänvaiheissa. ”Vain minä joudun kärsimään tästä”, ”Aina se on näin mennyt, ei tähän ole helpotusta olemassa”, ”Kaikilla muilla menee paremmin”…loputon määrä kielteisiä lauseita on tullut joskus pahimmillaan mietittyä, mutta hiljalleen ottamalla ohjat käsiinsä oman elämän kanssa, on nämäkin lauseet muuttaneet muotoaan.

Terve itsekkyys on itsensä arvostamista

Mahdollisuudet

Vaikka nyt asiat menisivätkin samanlailla kuin ennen, elämässä on olemassa tuhansittain vaihtoehtoja. Ei ole olemassa missään asiassa ainoaa yhtä tiettyä tapaa toimia. Aiemmin miettiessäni, että vain minä joudun kärsimään tästä, on tätä nykyään mietittävissä, että loppupelissä minulla on kaikki ihan ok nyt. Minulla voisi olla paljon huonomminkin asiat. Kaikilla muilla menee paremmin- on oikeasti saanut uuden merkityksen kun olen alkanut miettiä asiaa siltä kannalta, että me emme koskaan tiedä mitä toinen kantaa omassa elämässään. Siksi toisen elämään vertaaminen ei tee meille koskaan hyvää. Turha omaa mieltä on myrkyttää toisen onnellisuudella, koska jokaisella meillä on omat huolemme ja taakkamme kannettavana, myös hänellä kuka muiden silmiin näyttää onnelliselta.

Terve itsekkyys on itsensä arvostamista

Hetki aikaa itselle

En tiedä mistä tämä tämän kertainen blogiaihe nousi pintaan, ehkä olen ympärilläni nähnyt ja kuullut paljon kotiäitien elämää, joihin pystyn itse samaistumaan täysin, kuinka kiinni he ovat myös omassa lapsi arjessaan, mutta myös ehkä herättää myötätuntoisia ajatuksia siihen, että onko tosissaan näin, ettäkö et voisi vaatia aikaa itsellesi enemmän? Se ei oikeasti ole kummaltakaan teiltä puolisolta pois, päin vastoin. Pienikin hetki itselleen voi tuoda tuplaten arkeen jaksamista lisää, joka huokuu kaikille perheenjäsenille. Itselleni vapauden kaipuu on suuri tunne, jota kaipaan päivittäin arkeeni, niin pyrin sen kautta päiviä miettimään niin, että mitä tekemällä sitä tunnetta saavutan päiviini. Yksin omaan itsekseni pohtien se ei toimi, vaan siihen suunnitelmaan on otettava puoliso mukaan, jotta saan itselleni vapautta. Ja ei, se ei tarkota mitään sinkkuutta, vaan breikkejä arkeen itsekseni, niitä asioita tekemällä mitkä just sillä hetkellä antaa parhaimmat vibat vapauden tunteeseen!

Terve itsekkyys on itsensä arvostamista

Pienet, edistävät askeleet

Useimmiten kuulee myös, että tyhjästä on paha nyhjästä. Lapsiperheessä se voi näkyä rahan tai tukiverkon osalta esimerkiksi. Allekirjoittanutkin pystyy tämän asian tiimoilta toteamaan, että näin se asia voi olla, mutta itse en ole kokenut asiaa koskaan ainakaan niin, että ajattelisin ” että näin on nyt vaan pärjättävä”. Tai että, ”kerta tämä on näin nyt mennyt, on sen mentävä tästä eteenpäinkin”. Miksi sen pitäisi niin mennä? Miksi sinä et saisi olla sen verran arvokas, ettet voisi asiaa omaksi parhaaksesi muuttaa? Onko asiat ihan oikeasti näin, kuten ajattelet, vai pystytkö löytämään elämääsi jotain pieniä ratkaisuja, joilla voi olla suurikin merkitys elämänlaatuusi? Onko sinulla tuttavapiirissä ihmisiä.jotka voisivat auttaa? Uskallatko ottaa sen ensimmäisen siirron puolisosi kanssa, ja sanoitat omat tarpeesi uudelleen, jotka ovat vuosien saatossa lakaistu maton alle? Mitä jos kerrankin sanot ”EI” ja oikeasti tarkoitat sitä? Voitko olla aidosti onnellinen toisen puolesta, ilman että kadehdit verraten sitä omaa elämääsi? Mitä itse voisit siinä kohtaa pienin muutoksin tehdä omaan arkeesi, jotta se palvelisi perhettäsi paremmin? Mistä asioista sinä voit olla onnellinen juuri nyt omassa elämässäsi?

Testissä itsekkyysjana

Itsekkyysjana tuli tutuksi omien life coach- koulutus lähipäivien myötä. Terveellä tapaa itsekäs ihminen osaa antaa toiselle aikaa mutta osaa vaalia myös omaansa. Epäterveellä tavalla epäitsekäs puolestaan tekee oman terveyden kustannuksella asioita, ja unohtaa omat tarpeet. Useimmiten sairastuu huolehtiessaan muista, ja itsekkyysjanan toinen ääripää, epäterveellä tavalla itsekäs puolestaan näkee vain itsensä, on ”minä minä ”keskeinen. Ei osaa antaa aikaa, ja haluaa huomioida vaan omat tarpeensa. Missä kohtaa janaa sinä seisot? Terve itsekkyys on itsensä arvostamista. Se on omien tarpeiden ja toiveiden tunnistamista, sekä niiden kunnioittamista ääneen sanoittamalla omat halunsa. Se ei ole vääryyttä ilmaista itseään, vaan tervettä itsetuntoa pitää myös omista rajoistaan kiinni.

Terve itsekkyys on itsensä arvostamista

Elämä on näyttänyt myös raadollisen puolensa, jonka ymmärrettyä tajuaa, että elämässä on loppupelissä aika pienistä asioista kyse, mihin ei liielti tarvitse paljon mammonaa tai suurempia vippaskonsteja. Oikeastaan suurimmat oivallukset syntyy ihmisten välisestä kohtaamisesta ja kommunikoinnista, ja siitä, että asioita osaa sanoittaa toiselle kuuluviksi. Kukaan ei kuule sinun ajatuksiasi (vaikka voi sekin toisinaan olla mahdollista, vaikka puolison tuntemalla), mutta toinen ei voi tietää mitä ajattelet. Ihmisellä on perustarpeet tulla nähdyksi, kuulluksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi. Toteutuuko ne sinun arjessasi?

Jos ei toteudu, kannattaa miettiä miksi ei?

XOXO
signature

Jaa

Tilaa niin et menetä viestiä
Rekisteröidy sähköpostiosoitteellasi saadaksesi uutisia ja päivityksiä!

Mitä mieltä olet, kommentoi, niin jutellaan lisää

No Comments Yet.